tiistai 16. lokakuuta 2012

FIJI - "Emergency Calls Only"

Ahkeran neljän kuukauden työrupeaman jälkeen oli viimeinkin aika lähteä hyvin ansaitulle kolmen viikon lomalle, minnekäs muualle kuin Fijin saarille. (Niin kuin toiveita heräteltiin jo ensimmäisen reissun jälkeen).. Lentomme lähti Brisbanen kentältä ja kolme ensimmäistä yötä vietimme Nadissa, Fijin pääsaarella. Tämän jälkeen aika paratiisisaarilla saattoi alkaa. 

Fijin Yasawa saarille suuntaavat yleensä matalan budjetin reppumatkailuun tottuneet kulkijat, joille majoittautumispaikassa oma vessa ja lämmin suihku eivät ole välttämättömiä. Näillä saarilla on yleensä yksi resort per saari ja ravintoloita tai kauppoja on turha yrittää löytää. Ruoka kuuluu yleensä majoituksen hintaan ja ruokavaihtoehtoja on vain yksi, joista voi sitten valita ;) Meille itsestään selvät mukavuudet, kuten kännykkä ja netti ovat epävarmasti saatavilla, koska nykytegnologia on saavuttanut Fijin saaret vasta viime vuosina turistien mukana. Kännyköissä ei siis usein kuuluvuutta ollut, näytössä vain teksi  "Emergency Calls Only"..

          1 Loma 
          3 Suomalaista
          3 Saarta
         15 Yötä
         18 Kirjaa
          8 Gigaa musiikkia
         50 Litraa vettä
         10 Tuntia snorklausta per räpyläpari

         (Riippumatossa vietetty aika unknown)


Niinhän siinä taas kävi, että ennen Fijin saarille
lentämistä, meille jo niin tuttu  lentokentällä yöpyminen
oli taas ajankohtainen. Meillä meni kokonaiset kaksi
minuuttia kotiutua maailmanparhaille sohville lentokentällä.
Yö sujui melkein yhtä leppoisissa tunnelmissa kuin missä
vain hostellissa. Aika vähillä tavaroilla muuten onnistuttiin
reissamaan kolme viikkoa. Yhteensä meillä kaikilla kolmella
mukana oli ainoastaan kolme reppua, yksi urheilukassi
ja kolme käsilaukkua. 

Ensimmäinen yöpymiskohteemme Fijille saapumisen jälkeen.
Smuggler's Cove on Nadin lähellä. Kolme ensimmäistä päivää
siis oltiin tälläisissa maisemissa. Ensimmäisen yön jälkeen
vielä pääsimme muuttamaan dormista kolmen hengen
huoneeseen samalla hinnalla, koska dorrmissa
oli jonkin sortin sähköongelmia. (Upgrade #1)

Bussilla Nadin keskustaan, hinta 1,15 FJD (noin 0,6 EUR).
Mihinpä niitä ikkunoita bussissa tarvitaan...?
Pari kuvaa paikallisten asumuksista pääsaarella. Aika iso
 ero  lomaserortteihin verrattuna..







SITTEN SAARILLE!


Tässä muutama YouTube linkkiä meidän meidän lemppari lauluista Fijiltä, niin päästään oikeaan tunnelmaan :D

Fijian song - Bula Maleya: http://www.youtube.com/watch?v=IO6ceAXueck
(Tervetuliaislaulu)

(Fijillä kaikki laulaa missä vaan, millon vaan, osaa tai ei :) )

(Tämä laulu esitettiin meille Waya LaiLai saarella Fijiläisen illan päätteeksi. Hauskaa oli!!)

(Perinteinen meke -tanssiesitys, aika huonolaatuinen video, mutta idea selvinnee)


Siis asiaan! Melkein oltiin jo keretty vuoden aikana unohtaa miten
upeat maisemat meitä siellä odotti.. melkein! Kuva kertonee loput :)
Fiji on keskellä Tyyntävaltamerta, ja ilmasto
siellä on trooppinen (eli kuuma ja kostea, joten
vaatevalinnat on oltava sen mukaisia).
"Siis näitä Fijihuivejanhan voi käyttää ihan
missä vain, joten niitä pitää ostaa monta!!"
Välillä luonto näyttää niin vihreältä,
että ihan silmiin koskee..
Tuossa hiekkarannan tuntumasssa oli meidän ensimmäinen
yöpymispaikka saarilla.. Kyllä se on siellä jos oikein tarkasti katsoo :)


Kun nousee korkeammalle
vuorelle tai kukkulalle, niin saattaa
löytää myös kuivempaa maastoa.


Vastarannalla pääkallo väärinpäin.. Spooky!!
Ja hermo lepää.. Kuva riippumattoperspektiivistä.

Manta Ray -saarella oli polkuja, jotka ohjasivat ylirentoutuneet
lomalaiset rannalle, syömään ja suihkuun.
Nämä portaat johdattavat näkäiset ihmiset
syömään.
Tätä polkua pitkin taas pääsee rannalle..





Auringonlasku kera Blue Lagoon -drinkin.


Ihan jokaisena päivänä edes Fijillä ei ollut aurinkoista.
Kaksi päivää Wya LaiLailla oli oikea trooppinen myrsky.
Vettä tuli, tuuli oli "kohtalaisen" voimakasta ja aallot parin
metrin korkuisia. Me oltiin onneksi lähdössä vasta seuraavana
päivä seuraavalle saarelle, mutta toinen porukka oli lähdössä
keskellä myrskyä pikkuveneillä .. Ei käynyt kateeksi ei.. Hyvä
tuuri, että juuri myrskyn ja sateen aikana meillä oli oma mökki ja siellä
oma vessa, joten ainoastaan syömään piti lähteä myrskyä
uhmaamaan.
Saarilla ei ole ollenkaan autoja, vaan paikasta toiseen
siirryttään aina veneillä. Meillä toiselta saarelta kolmannelle
siirtyminen olikin vähän erilainen kuin normaalisti,
koska lomakeskukset olivat melkein vierekkäin ja isoa
katamaraanialusta ei tarvittu ollenkaan. Me vain hypättiin
veneestä toiseen keskellä merta.. Pikku juttu :)
Onneksi ei ollut kovaa aallokkoa..
Waya LaiLain majoitus (neljä yötä). Ensimmäisellä saarella
pääsimme dormista omaan bureen, koska saarella oli niin
vähän turisteja, ettei dormeja kannattanut pitää auki. Meidän
lisäksi saarella oli välillä ainoastaan yksi ranskalainen tyttö.
Waya LaiLai on saarella asuvan heimon omistama ja ylläpitämä
lomakeskus, jonka tuotot menevät kylälle. Rahoilla hankkitaan
vaatteita, koulukirjoja, muita tarvikkeita ja lääkkeitä tms. Turistien
tuomat rahat on varmistaneet, että paikallisille jää nykyisin mukavasti
Fiji-aikaa (RELAX, IT'S FIJI TIME!!). Aikaisemmin he saivat
toimeentulonsa esim. kalastamalla ja saaliin myymisellä pääsaarelle.
(Upgrade #2)


Fiji tunnelmissa :)

Ensimmäinen kylmä suihku.
Tajuttiin tämä tosiaisia vasta saarille saapumisen
jälkeen, kun suihkusta puuttui kokonaan kuumavesihanat.
Aika järkyttävä kokemus, mutta pitemmän päällä
se kävi kuitenkin helpommaksi :) 15 päivän
jälkeen ensimäinen lämminsuihku oli yksi parhaista
 ikinä.
Toinen saari Manta Ray (seitsemän yötä). Kuva dormista ulkoapäin.

Majoituksemme oli 32 hengen dormissa,
mutta koska tila oli jaettu väliseinillä
neljän hengen  alueisiin, majoitus oli mitä
mukavin. Varsinkinkin, kun meillä oli
kolmestaa käytössä koko kuutio. Ai niin,
ikkunalasejahan dormissa ei ollut
ollenkaan, ainoastaan vanerilevyt, jotka pystyi
sulkemaan yöksi. 
Kolmas ja viimeinen saari Barefoot (Neljä yötä).
Tälläkin saarella  dormimajoitus osoittautui
mukavaksi kolmen hengen mökiksi,
eli täälläkin saimme olla omassa rauhassa:)
(Upgrade #3)
Mökki oli aivan ihana maja. (Tietenkin ilman
ikkunalaseja). 
Vaatekaappi.

Sannan prinsessa sänky :) Moskiittoverkko on
aika tärkeä, jos mökissä tosiaan ei ole ikkunalaseja. 

Manta Raylla vessan peilistä oli aika mukavat näkymät.

Barefootilla taas... Mihin sitä peiliä oikeastaan
edes tarvitsee..  tai kattoa.. tai seiniä..
Neljän yön aikana Sanna ei katsonut
kertaakaan peiliin ja Sinin ja Suvinkin
oli tultava toimeen taskukokoisilla
peileillä..
Manta Rayn suihkut oli yllättäen taivasalla..

Uudet kissatuttavuudet :) Manta Rayn kissakaveri
seurasi meitä kaikkialle  herkkujen ja rapsutusten
toivossa.  Kissan väitetään yöpyneen joskus
sisällä dormissa, mutta tälle väitteelle
 ei ole löydetty vedenpitäviä todisteita ;)

Tämä kaveri taas oli ehkä isoin kissa mitä ollaan ikinä
nähty.. 
Saarille saapuessa rannalla uusia lomalaisia vastaanottamassa
olevat työntekijät kaujauttivat tervetuliaislaulun jo tutuksi
tulleen BULA -tervehdyksen ohella. Myös poislähtiessä
meille esitettiin jäähyväislaulu:
 "..don't forget us when you are far away...".

Aina kun alkoi rummutus kuulumaan, se
tarkoitti lähes aina sitä, että ruoka on
valmiina ja pöytä katettu. Reissun aikana
 me kerettiin ehdollistua rummuteksen ja
ruuan väliseen yhteyteen. Eli aina
tästä eteenpäin, kun kuuluu rummutusta,
meillä nälkä kurnahtaa mahassa :)
Aamupalat olivat yleensä aika hedelmäpitoisia: ananasta,
vesimeonia, papaijaa, banaania, kookosta, nam nam..

Lounastakin meille tarjottiin, eli nälkä ei
varmasti ehtinyt tulla missään välilssä..
Paitsi Sannalle, kun välillä ruokalautaselta
maistui vain riisit.
Illallinen: Perinteisesti valmistettu Fijiläinen
ruoka, lovo. Se valmistetaan maakuopassa
kuumien kivien päällä  banaanipuun lentiin
käärittynä hauduttamalla useiden tuntien
ajan. Lovo-ateria meille tarjottiin kerran
jokaisella saarella, muuten illalliset olivat
enemmän läntimaisempaan makuun suunnattuja,
joskin hyvin kasvis- ja kanapitoisia. Rasva ja
maito olivat yleisimmin peräisin kookoksesta.
Juustoa ei ollut saatavilla ollenkaan,
mitä voidaan itseasiassa pitää vain hyvänä
asiana :D
Sitten snorklaamaan, ja uutta veden alla toimivaa
kameraa testaamaan. Poseeraaminen on helpompaa kun naamasta
näkyy vain osa :)

Korallit on hienoja ja eksoottisia, kalat värikkäitä ja "söpöjä"
(suora lainaus Suvilta!!!).
 Ja kyllä Suvikin uskaltautui mereen, kunhan
nousuvesi vain oli tarpeeksi korkealla ja
korallit tarpeeksi kaukana.


Kuva haiperspektiivistä ;)
Ei siellä mitää haita ollut, hyvällä tuurilla saattoi nähdä pienen riuttahain,
jotka ovat vain metrin mittaisia ja syövät vain pikku kalola.. Kaikki siis hyvin!!

Sini oli meistä rohkein ja uskaltautui snoklaamaan rauskujen sekaan.
Suville ja Sannalle pikkukalat olivat ihan tarpeeksi. Rausku-uinti oli se
toinen tapaus, kun rumpujen äänen saattoi kuulla. Tässä tapauksessa,
 jos oli halukas lähtemään mukaan, oli oltava nopeasti snorklausvälineitä
 hakemassa ja rannalla venettä odottamassa, koska rauskut uivat yleensä
 läheisestä salmesta läpi enintään kahdesti päivässä. Jokaikinen aamu ne
rummut kuuluivat aamukuudelta , johon me yleensä herättiin, eikä sen
 jälkeen oikein osattu enää nukkua, koska linnut aloittivat myös
konserttinsa samaan aikaan. Aamu-unettomuuteen saattoi vaikuttaa
 myös se, että nukkumaan yleensä tuli mentyä melkein suoraan iltaruuan
jälkeen, koska saarilla ei tosiaan baareja ja muuta menoa iltaisin
 hirveästi ollut. Iltatoiminnasta lisää myöhemmin..

Kuvasta rauskujen kokoa on vaikea päätellä, mutta ne olivat
ISOJA, kuvan rauskujen halkaisija on noin viisi metriä (ne voivat
 olla jopa 7 metrisiä). Sinin kerralla niiitä oli valitettavasti
vain kaksi, aikaisemmin oli saattanut nähdä
jopa 11. Eli ensin veneellä mentiin keskelle salmea, ja jos
veneen kuljettaja näki rauskun, oli aika hypätä mereen.
Vähän vain oli jännittävää, mutta kokemuksena mahtava!!







Kuva kalaperpektiivistä.
Tällä kertaa riippumattoon kiipeäminen
onnistuikin jo paremmin :) vain muutaman kerran
meinattiin kipata ympäri..



Rentoutumisen lomassa testattiin myös kajakointia..

..ja ratsastusta hiekkarannalla. Sannan eka kerta hevosen selässä!

Hevoset saavat Fijillä vähän vapaamman kasvatuksen.. 

Fijinkielen -kurssi. Huomasimme, että Fijinkielessä ja Suomenkielessä on yllättävän parjon yhteisiä piirteitä, jopa muutama yhteinen sana, merkitys kuitenkin on täysin eri. Meille Fijin ääntäminen oli tosi helppoa, koska äänteet sanotaan samalla tavalla kuin suomessa. Olttin tunnin ainoa oppilaat, joten etenimme nopeasti, ja opettajalta meinasi materiaali loppua kesken. Saimme siis myös samalla luennon Fijin historiasta. Tämä oli ehkä hauskin kielikurssi ikinä, koska opettajalla oli sana hallussa. Emme ole ihan varmoja edelleenkään kaikkien sanojen merkityksestä mitä meille opetettiin, mutta apuopettajalla ainakin oli hauskaa..

Bula - Tervetuloa, terve, päivää, ole hyvä tms.
Vinaka - Kiitos
Kere kere - Please
Tagane - Poika
Lewa - Tyttö
Au - Minä
Lako - Mennä
Sege - Ei
Io - Kyllä
Sili - kylpy
Kau - Puu
Koti - Leikata (hiukset)
Uro - Komea mies
Totoka - Kaunis
Niu - Kookospähkinä
Takimada - "Spin the Kava",

eli jos joku haluaa lisää kava -juomaa sanotaan näin, ja uusi kierros alkaa. Kavan juonnista kerroimme enemmän ensimmäinen Fijin reissun päivityksissä. 

Kookoksesta voi askarrella kaikenlaisia koruja. Kuvassa sormuksen
työstöä.


ja tässä aherretaan rannekorun parissa.
Kookoksen lehdista voi punoa monenlaisia käyttöesineitä ja koristeita.
Osallistuimme myös korintekokurssille.


Kookospähkinän avaus puukeppiä apuna
käyttäen. Nyt sitä pärjätään vaikka
autiollasaarella.  
Kookosmaitoa.
"Auringonnousukävelylle" lähdettiin tietenkin
pilkkopimeässä. Meidän mielestä kyseessä
kyllä oli ennemminkin kiipeäminen, koska aina korkealle
kavuttiin..  

Vaikka välillä matka huipulle tuntuikin
epätoivoiselta, oli se sen arvoista!
Matkaseurueemme ei ollut kovin hyvin varautunut vuorenhuipulle
kiipeämiseen, etenkään pimeässä. Me olimme ainoita, joilla oli mukana
taskulamput ja vettä. Takarivin pojilla ei ollut edes kenkiä jalassa, vaan
 he kiipeilivat varvassandaalit jalassa aiheuttaen vaaratilanteita niin
 itselleen kuin kaikille lähellä olleille. Meillä onneksi oli kuitenkin kiivetessä
hyvät turvavälit :)

Maisemat huipulta. Kuvan alareunassa resortti.

Yritettiin kuvata korkeuseroa.. Aika iso pudotus!!


Beri oli oppaamme huipulle kiivetessä.
Hän kiipeää sinne kuutena päivänä
viikossa. Kuvassa Fijiläiset tikapuut.
Ei ollu muuten niin helppoa kuin miltä näyttää!

Tuolla ylimmällä huipulla oltiin!

Jokaisella saarella saimme nauttia paikallisesta Meke
tanssi- ja lauluesityksestä. Saarilla työntekijöiden on
oltava monilahjaksuuksia, koska samat ihmiset, jotka
 muutenkin pyörittävät resorttien toimintaa, ovat
vastuussa iltaviihteestä. Ei muuten toimisi Suomessa,
jos hotellin työntekijöiden pitäisi iltaisin esittää perinteisiä
 lauluja turisteille!!
Myös tulishown meille esittivät resortin tarjoilija, sukelluksen
 opettaja, saaren huoltomies ja kielikurssin pitäjä.
Muuta iltatoimintaa olivat kokot, kava-seremoniat, crab-race
(rapujen kilpajuoksut) .Viimeisin kaivannee hieman lisäselvitystä.
Eli ideana on, että kaikki paikalla olijat valitsevat sankosta
mieleisensä kilpailijaravun, jonka uskoo olevan kaikkia muita
nopeampi. Sitten koulutuksen jälkeen kaikki ravut numeroidaan ja
kerätään takaisin astiaan, joka asetetaan keskelle isoa ympyrää.
Kun ravut vapautetaan sankosta, voittaja on ensimmäiseksi ympyrän
ulkopuolelle kipittävä rapu. Ja kyllä käytössä on ihan oikeita rapuja,
 jotka työntekijä on käynyt rannalta keräämässä :) 

Viisaat päät yhteen.
KIITOS FIJI!!!!!